Tilkankadulla

    

Kolme astetta Tilkankadulla kello viisi viisitoista. Taivas pilvessä.Värikäs päivä, Helena sanoi eilisestä. Aamupäivällä valikoimme kirjoistamme noin sata sellaista, jotka laitamme pois. Siinä ohessa tuli vastaan kirjoja, jotka päätimme syystä tai toisesta laittaa toisenlaiseen kiertoon, kannet pahvin- ja muu osa kirjaa paperinkeräykseen. Onko se kulttuuriteko? Vai luontoteko? Putkiasentaja kävi laittamassa termostaatit olo- ja makuuhuoneen pattereihin. Hän kertoi, että puuttuva keittiösyvennyksen patteri asennetaan perjantaina. Siihen asti keittiö on puoliksi jumissa. Söimme ulkona, vaihteeksi. Ennen puolta päivää oli peräkkäin ensin Helenan kännykän sim-kortin vaihto, joka ei mennyt täydellisesti. Kortin sisään liukuva kelkka kääntyi, kun sormeilin varisevia, kirpun kokoisia mikrosiruja. Siinä mallissa oli yhden sijasta kaksi erilaista sirua. Sain työnnettyä kelkan kortteineen laitteeseen, mutta kännykkä tiedotti, että ei ole sim-korttia. Omaan kännyyni onnistuin vaihtamaan kortin niin kuin piti, mutta sähläsin pin-koodin kanssa, vaikka se oli selvästi merkitty kortin suojakehikkoon ja laite lukittui ja alkoi vaatia puk-koodia. Niinpä lähdimme ratikka-ajelulle keskustaan. Jonotimme ja odotimme ensin yhdessä liikkeessä ja sitten toisessa, mutta ehdimme silti palata Pikku Huopalahteen matkalipun ollessa voimassa. Nauratti ja nolotti tai toisin päin. Molempia. Meillä on nyt eri puhelinoperaattori kännyköille ja eri nettiyhteydelle. Tietoturva on kolmas eri osapuoli. Toimiiko laitteisto nyt paremmin tai tehokkaammin? Mistä sen tietäisi? Tai siitä ei ole vielä riittävästi käyttökokemusta. Värikkään päivän päätteeksi katsoimme televisiosta Aki Kaurismäen kolmekymmentä vuotta vanhan filmin Boheemielämää.