Tuulta ja sadetta Tilkankadulla. Kirjoitan tätä postausta Helenan läppärillä. Uuden laitteen outous. Minulle tämä läppäri on uusi. Se on uudempi ja parempi kuin oma koneeni, joka toimii ontuen ja nitkutellen ja on ollut siinä tilassa jonkin aikaa. Mutta nyt sanat odottavat ilmestymistään. Eilen illalla tiesin, miten aloittaisin tänään, mutta kun pääsin koneelle, minulla ei ollut enää mitään hajua tästä alkuideasta. Odotin sen palautumista monta minuuttia, mutta ei kuulunut eikä näkynyt. Eilen saimme puolelta päivin uuden hanan kylpyhuoneen lavuaariin. Päivystimme kotona, koska emme tiedä aikataulua, milloin tulee mahdollisesti sähköasentaja tai huoltomies korjaamaan puutteita? Olimme kauppamatkalla, kun Helenan kännykkä hälytti: Putkiasentaja. Hän kysyi milloin voi tulla ja Helena vastasi, että olemme kotona puolen tunnin päästä. Asentaja saapui ja teki hommansa. Se tapahtui vaivattoman ja tehokkaan oloisesti, niin kuin työ käy ammattihenkilöltä. Iltapäivällä tuli kuljetus neljälle banaanilaatikolle kirjoja, jotka leviävät nyt lähipiiriimme. Muutamaa tuntia myöhemmin Helena sai viestin ja kuvan, jossa näkyy kirjahylly ja sen yläosassa siisti rivi kirjoja. Meidän omista hyllyistämme ei kunnolla huomaa, että niistä on karsittu teoksia. Eilen Helena järjesteli omia tavaroitaan ja minä istuin tietokoneella, tarkoitan nyt omaa, vanhaa läppäriäni, jossa tapahtuu kaikkea erikoista: Esimerkiksi toimintorivi häipyi näkyvistä ja kun suljin kirjoitusohjelman, ruutu oli pelkkää harmaata lumisadetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti