Kolme astetta. Tuuli käy luoteesta. Tähtitaivas, vajaa puolikas kuu on pienenemässä. Tänään meillä on merkkipäivä, kuukausi takana Tilkankadulla. Miten on mennyt? Hyvin. Viihdymme. Peruutan, ei aivan putkeen eikä kaikki ole vielä tiptop, mutta pääasia on, että olemme kotiutuneet. Eilen saimme tehtyä sen olennaisen, että poistimme kolme vanhinta ja raihnaisinta laitetta, iMacin, josta aika oli ajanut ohi, iPadin, joka ei pysynyt perässä ja läppärin, joka ei ollut alkuaankaan mikään onnistunein ostos. Veimme ne asianmukaisesti alan liikkeeseen kierrätykseen. Siinä meni puoli tuntia ennen kuin oli varmistettu, että nykyinen tietoturvamme on poistettu näistä raakeista eikä kummittele eikä pompi kutsumatta esiin haitoille. Niinpä olimme keskustassa ja kävimme kahvilla Cafe Aallossa ja hengitimme kulttuuri-ilmaa. Päätimme poiketa saman tien yhteen lupaavalta vaikuttavaan huonekalukirppikseen. Lupaava, koska se oli lyhyen kävelymatkan päässä. Kohde löytyi helposti ja oikea kyltti komeili katukuvassa, mutta liike vaikutti lähestyessämme epäilyttävän pimeältä. Se ei ollut auki eikä pölyisten näyteikkunoiden läpi nähnyt muuta kuin tyhjän liiketilan. Sieltä oli lähdetty pois tai sitten netissä mainittu ja mainostettu yrittäjä ei ollut vielä asettunut sinne. Helena pääsi sanomaan minulle, että siinä näit, paljonko nettisivuihin voi luottaa. Voi minua, sinisilmäistä. Helena osti luonnoslehtiön, hyvää paperia, johon saattoi tehdä myös akvarelleja. Kotona hän pääsi kokeilemaan sitä ja minä tein päiväkirjamerkintöjä ja luin käsikirjoitusta. Istuimme rinta rinnan, koska Helenan työpöytä on toistaiseksi yhä olohuoneessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti