Taivas on vaihtelevasti pilvessä, kolme astetta lämmintä puoli tuntia sitten, kun katsoin talon mittaria. Ei tuule. Lunta on jäljellä ikkunamaisemassa vain niillä kohden, jonne sitä on aurattu talvella kasoiksi. Helena valmistautuu lähtemään aamusauvakävelylle. Eilen nautimme iltapäiväkahvit parvekkeella eli avasimme parvekekautemme. Lämpöä oli siinä vaiheessa kahdeksan astetta, mutta lämpötila kipusi korkeimmillaan neljääntoista asteeseen. Tein kirjastoon varauksen kolmesta kirjasta, joita ei ole Luumäen Pääkirjastossa. Outi Nyytäjän kolmeosainen kuunnelma, Arthur Millerin näytelmä ja samasta miehestä tehty elämäkerta, jonka toisena suomentajana on Kalevi Nyytäjä. Sama kääntäjä on painanut puumerkkinsä Doctorowin kirjaan Maailmannäyttely, ääneenlukukirjamme, jota jatkoin eilen kahden tunnin ajan. Kirjassa tuntuu omaelämänkerrallinen aines. Olemme lukeneet sitä nyt melkein kaksi kolmasosaa ja tässä vaiheessa kertoja-päähenkilö on kahdeksanvuotias. Lukiessani olen samassa tutussa maisemassa kuin monissa muissakin lukemissani kirjoissa, Lappeenrannan Sammonlahdessa, siinä kadunkohdassa, josta pääsee ajamaan autolla matonpesupaikalle Saimaan rantapuistoon. Rantaniitynkatu. En ole varma nimestä. Jostain syystä toiset paikannimet painuvat mieleen paremmin ja helpommin kuin toiset. Tietenkin lisähankaluutena on unohdus. Se vaivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti