Eilen keskipäivän jälkeen, kun lähdimme kaupalle, teimme mutkan pellonlaidan kautta. Lokkeja oli arviolta viidenkymmenen linnun parvi matoaterialla tuoreella kynnöksellä. Traktori perässään viisisiipinen aura käänsi niille maata. Vajaa puolikuu erottui taivaalla. Kun kävelimme Linnalantietä torin viertä kuun rinnalla oli taivaalla kaartelemassa kymmenkunta mustaa naakkaa ja niistä erillään toinen mokoma valkeita lokkeja. Suihkukone alkoi piirtää pakokaasuvanaa idästä länteen. Myöhemmin kotona, kun otin hupparin tuolin selkämykseltä, huomasin pienen hämähäkin kulkevan karminlaitaa pitkin. Laitoin sormen sen eteen ja nappasin otuksen kämmenelle. Se hyppäsi siinä kolmen, neljän hämähäkin mittaisen loikan, halusi varmaan pois, vapaaksi, mutta vein sen olohuoneeseen, jossa Helena oli kutomassa ja katsoi televisiota. ”Mikä sulla on siinä? Hämähäkki?” hän arvasi. Laitoin käden sohvapöydälle niin, että pikkuinen pääsi kipittämään liinalle. Kymmenen minuuttia myöhemmin se oli liikkeellä lattialla. Illalla, kun katsoimme jalkapalloa, kävimme välillä ihailemassa kuuta ja tähtiä. Oli jo hämärää, kun näimme kaksi rusakkoa laiduntamassa nurmikolla tien vieressä. Illalla viimeiseksi, kun olimme tuulettaneet makuuhuoneessa, sulkeneet ikkunan ja makasin sängyssä selälläni, näin katossa mustan pisteen. Kärpänen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti