Le Carren Panaman räätälin jälkeen innostuimme lukemaan samaan sarjaan kuuluvan Graham Greenen hirtehisen Miehemme Havannassa -vakoiluirvailun. Luin sen ääneen. Kymmenes kirja tänä vuonna ääneen ja yhdeksästoista, kun lasken kaikki kalenterivuonna lukemani. Miehemme Havannassa oli meille molemmille tuttu entuudestaan. Luulen, että olen lukenut sen nyt kolme kertaa. Kirja ei pettänyt odotuksia, vaikka ei ylittänytkään vanhaa muistikuvaa. Helena piti siitä varauksettomasti. Minä ihailin tekstin näennäistä helppoutta. Jos muistan oikein esimerkiksi Agatha Christie on aikoinaan sanonut ihailevansa tai kadehtivansa Greenen taitavuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti