Kuukausi päättyy. On vappuaaton varhainen hetki. Ulkona pakkasta viisi astetta. Toissapäivänä sain lahjakirjan, jonka kannessa on teksti Allen Ginsberg Collected Poems ja kuva keski-ikäisestä, mustapartaisesta runoilijasta lukemassa seisaallaan ympärilleen piiriin kokoontuneille, istuville kuulijoille isoa kirjaa, ilmeisesti jossain puistossa. Kuva on mustavalkoinen. Helena on etsinyt tätä teosta, tilannut sen netin kautta ja toissapäivänä hän saattoi ilahduttaa minua sillä ja pääsin tavailemaan näitä alkuperäkielisiä runotunnelmia. Aloitin pitkästä runosta Kaddish, joka on omistettu runoilijan äidille, jonka tämä joutuu saattamaan koulupoikana hoitolaitokseen. Kuulen runoilijan äänen korvissani. Ääntä, Allen Ginsbergiä lukemassa omia säkeitään, on tallella monissa dokumenteissa. Patti Smithin Apinan vuosi -teoksessa Patti mainitsee jollain vaeltelullaan lukevansa Allen Ginsbergin Collected Poems -kokoelmaa, kuljettavansa sitä yhtenä mukanaan. Kirjassa on melkein tuhat kaksisataa sivua. Tulee mieleen puhelinluettelo. Luen sitä runon kerrallaan vuoden ja sitten vuosia. Ylipäätään palaan samoihin, vanhoihin kirjoihin, jotka olen lukenut aiemmin. Olen kierrätyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti