Eilen näimme räkättirastaita hyppimässä nurmikolla yhtä arkisen oloisina kuin eivät olisi käyneet missään kaukomailla talven pakkasten aikaan. Kauempana kedolla tarkkaili ympäristöä kaksi puhtaan valkeanhohtavaa lokkia. Meidän kerrostalon tv-antennin päällä oli yksinäinen varis ja talitiainen lauloi vieressämme koivussa. Tänään sataa edelleen. Lämpötila on nollassa ja tuulta pohjoisesta kolme metriä sekunnissa. Eilen aamupäivällä laitoin matkaan Tiikerintalja -käsikirjoituksen erinäisille kustantajille. Myöhään iltapäivällä pidimme lukutuokiota. Arthur Miller on ottanut yhden teemalauseen Ajan uurteita -muistelmiinsa: ”Ajat olivat sellaiset.” Sitä lausetta saattoi toistaa. Kirjailija haastettiin virallisesti epäamerikkalaista toimintaa tutkivan komitean eteen vastaamaan, kertomaan ja paljastamaan omia kommunistikytköksiään ja -yhteyksiään ja vaadittiin tilille kaikista kannanotoista esimerkiksi rauhan ja liennytyksen puolesta, joita julkilausumia aloitteleva, idealistinen kirjailijanuorukainen oli kannattanut omalla allekirjoituksellaan varhaisimmassa nuoruudessaan. Ajat olivat sellaiset. Ajan uurteita -kirja etenee ja eteen avautuu väistämättä yhdyselämä Marilyn Monroen kanssa ja kuuluisan näyttelijän seuraan liittyvä julkisuus. Petos, vainoharhaisuus, mies- ja naisnäkökulma, näyttelijä vastaan ohjaaja, odotukset ja toteutuma, luottamus, toivo, usko, sekainen vyyhti, jota mitkään tekstisivut eivät saa välttämättä selvitettyä pohjia myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti