Luin loppuun eilen Eugene O'Neillin näytelmän Pitkän päivän matka yöhön. Kahdeskymmenes lukemani kirja tänä vuonna. Yleissivistystä eli nyt tiedän, mistä tässä näytelmässä kerrotaan. Ymmärtääkseni varsin arvostettu näytelmä, mutta en lämmennyt sille. En tiedä johtuuko se enemmän minusta vai näytelmästä eli onko aihe tai sen käsittely vanhahtavaa tai muuten outoa, sellainen, ettei se kuulu omaan elämänpiiriini? Aloin lukea ääneen eilen iltapäivällä Doctorowin kirjaa Maailmannäyttely. Yksi kirjaston vanhoja poistokirjoja, joka on päätynyt meidän hyllyymme. Siinä on ollut tähän mennessä minähenkilö, joka kertoo lapsuudestaan ja välikatkelmina minän äiti, joka muistelee menneitä tälle aikuiselle lapselleen. Äiti kertoo, että 1918 hänen kaksi isosiskoaan sairastuivat silloin riehuneeseen influenssaan ja kuolivat. Siitä on sata vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti