Leonora Carringtonin The Hearing Trumpet oli kahdeskymmenesviides lukemani kirja tänä vuonna. Televisiosta tuli joitain aikoja sitten ohjelma hänestä, englantilaisesta, unohdetusta taiteilijasta, joka oli elänyt maanpaossa Meksikossa. Tehtailijan tytär, joka tunsi nuoresta alkaen vastustamatonta, taiteellista intohimoa, viehättyi surrealismiin ja surrealisteihin, karkasi Pariisiin, joutui sodan jalkoihin, pakeni Espanjaan tai Portugaliin ja perhe Englannissa järjesti häiriintyneen tyttären hoitoon. Aikanaan Leonora Carrington asettui Meksikoon, teki taidetta ja eli vaimona ja äitinä. The Hearing Trumpet on mielikuvituksellinen kirja, jossa päähenkilö on yhdeksänkymmentäkaksivuotias, hampaaton, huonokuuloinen nainen, jolle hänen ikäystävänsä lahjoittaa kuulotorven. Torven avulla päähenkilö saa kuulla, että hänen poikansa perhe, joiden luona vanha nainen asuu, haluavat järjestää hänet asianmukaiseen laitokseen kaltaistensa seuraan. Edessä erikoisia aikoja. Kirjan reiluun sataanviiteenkymmeneen sivuun mahtuu muistumia menneistä päivistä ja ystävistä, havaintoja uusista oloista ja henkilöistä, tauluista myös, on yksi murha, nälkälakko, äkillinen kylmän ilman jakso lumimyrskyineen ja maanjäristys, joka ravistaa ihmisen rakennelmat tiehensä ja lopulta ilmaantuvat älykkäät sudet ja sudenpäähahmoiset ihmiset. Näin suppeasti kerrottuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti