Kauppareissulla eilen näimme ja kuulimme palokärjen. Lintu kajautti tunnuksensa Rusalan pihapiirissä, keskellä Taavettia. Pysähdyimme Riihitielle katsomaan näkisimmekö sen ja musta lintu lehahti näkösälle yhteen korkeaan, vanhaan puuhun ja päästi huutonsa. Myöhemmin iltapäivällä patikoimme asemalle ja seurasimme tavarajunan ohiajon lännestä itään. Harjakone ajoi hiekanrippeitä kasaan ja pois jalkakäytäviltä ja -reunuksilta. Pysähdyimme keskustaan palatessa Taavetin kauppa-aitassa ja Helena osti lankoja ja pöytäliinakankaan. Hetki vanhan liikkeen tunnelmaa. Tullessamme sisään paikkakuntalainen mies oli tarinoimassa omistajan kanssa ja jatkoi luontevasti puhetta minun kanssani. Hän puhui puukiipijöistä, jotka ovat vähentyneet luonnossa ja samoin metsoista, joita ei enää juuri kohtaa. Päivän päätteeksi aloin lukea ääneen Athur Millerin omaelämäkertaa Ajan uurteita. Hyvä valinta. Historiaa, koska Miller kuvaa siinä aluksi asioita maton tasalta, pienen taaperon muistoja ja silloin mukana on koko ympäröivä suku, lukuisasti vanhoja, sittemmin manalle menneitä ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti