>>>jatkuu>>>
Käytännössä kukaan Mars 2028 -avaruusaluksella ei ihmetellyt eikä ihmettelisi eikä varsinkaan kyseenalaistaisi työtoveriensa tekemisiä. Siinä mielessä kukaan ei olisi välttämättä ihmetellyt puuhailujani, mutta tunsin oloni silti paremmaksi, kun pysyin hiljaisessa, kirjallisessa taltioinnissa.
Tästä liitteestä näkyy muodostuvan osapäiväkirja. Olen mukana tekemässä kahta päiväkirjaa yhtä aikaa, työ- ja epävirallista omaa päiväkirjaa. Sisällöltään ne poikkeavat toisistaan. Jenni Susa Aiton radioviesti on päiväkirja, joka sisältää sitä edeltävän, vanhemman, toisen henkilön päiväkirjan ja kun nyt jatkan tätä radioviestiä omilla huomioillani, olen siinä koosteessa mukana kolmantena tekijänä ja tasona.
Ei haittaa.
Kun huomasin, että en onnistu tuomaan sanottavaani julki lyhyesti, päätin jaotella tekstin jollain tapaa ja sopivimmalta tuntui käyttää matkavuorokausien lukemaa.
Luin läpi tähän mennessä kirjoittamani. Siitä saa tai jotkut saavat kenties väärän kuvan koskien sitä hetkellistä keskustelua, jonka kävin toissapäivänä Carolynin kanssa. Muutamia ajatuksia kävi omassa mielessäni, mutta ravistelin ne pois. Mitään seksiin viittaavaa ei tapahtunut ja jos siinä oli olevinaan jotain, se oli pelkästään omaa kuvitelmaani.
En lähde kuitenkaan poistamaan kirjoittamiani rivejä, koska haluan dokumentoida mahdollisimman suoraan ja kritiikittömästi. En ole maininnut vielä, että astronautin koulutus sisälsi myös raportoinnin perusasiat ja käytännön harjoitteita. Painotus raportoinnissa on kattava eikä valikoiva. Valikoinnin vaarana on, että se johtaa sensuurin ja sen vahvistamana ennakoivaan itsesensuuriin.
Jos pyrin raportoimaan kunnolla ajatukseni ja huomioni tulevasta, mahdollisesta uudesta ihmispopulaatiosta, jonka alkuasetelmana on nykyinen Mars 2028 -avaruusalusmiehistö, raportti sisältää olennaisimpana sen, että populaatiossa on yksi kantaäiti, tavallaan pesän aito kuningatar. Hedelmöittäjäkandidaatteja on seitsemän, eri-ikäistä urosta. Laskennallisesti populaation ensimmäiseksi hedelmöittäjäksi on järkevintä valita ryhmän vanhin uros, tässä tapauksessa kapteenimme Roy. Hän on neljänkymmenenkahden. Lisäetuutena hänellä on näyttö hedelmällisyydestä. Lyhyessä, jo aikoja sitten päättyneessä avioliitossaan, hänellä on silloisen vaimonsa kanssa tytär, joka jäi avioerossa vaimolle ja joka tytär ei ole ollut sen jälkeen tekemisissä isänsä kanssa muuten kuin muutaman satunnaisen kerran. Psykologisesti arvioiden Roy ja hänen tyttärensä eivät ole kiinteässä ihmissuhteessa keskenään. Heillä ei ole henkistä eikä emotionaalista sidosta.
Raportti jatkuu niin, että on ilmiselvä etu, että Roy on saanut tyttöperillisen. Todennäköisyys sille, että Royn seuraavaksi raskaaksi tekemä nainen synnyttäisi myös aikanaan tyttövauvan on fifty fifty eli mahdollisuudet ovat yhtä suuret siihen, että seuraava perillinen on tyttö tai poika. Tilastollisesti on kuitenkin jokin todennäköisyyden taipuma siihen suuntaan, että perilliseksi tulee myös toisella kertaa tyttö. En ole itse varma tästä, mutta hyväksyn määritelmän.
Potentiaalisten seitsemän miessiittäjän tai riittää, jos mainitsen siittäjän - näiden seitsemän joukossa on myös toinen mies, joka on antanut todistettavan näytön kuntoisuudestaan tällä alalla. Varakapteenimme Dusan, joka on iältään kolmekymmentäkuusi vuotta. Hän on ollut naimisissa ja on yhden nuorukaisen, pojan isä. Dusanin vaimo ja poika ovat molemmat kuolleet vuosia sitten liikenneonnettomuudessa.
Seitsemän hengen siittäjäpopulaation iät ovat tällä hetkellä vanhimmasta nuorimpaan lueteltuina: 42, 39, 36, 35, 31, 26 ja 24. Olen nuorin listassa. Jos laskee, että vanhin uroksista siittää lapsen populaation ainoan naaraan kanssa ja tekee oletuksen, että syntyvä lapsi on tyttö, kestää yli kymmenen vuotta ennen kuin tämä esikoistyttö tulee sukukypsäksi. Silloin geeniperimän pitämiseksi mahdollisimman runsaana on järkevintä, että joku toinen eli muu kuin kantaisä, hedelmöittää toisen polven naaraan. Käytännössä joku nuoremmista listassa mainituista uroksista, vaikka he ovat kukin vanhenneet osaltaan tällä välin.
Tällä laskennalla olisin mukana, jos käyttää sellaista ilmausta, vasta toisella kierroksella. Olisin siihen aikaan arviolta neljänkymmenen, jos olettaa, että olen vielä hengissä.
Tämä raportointi kävi melkein vaistomaisena pääpiirteittäin mielessä, kun aloimme koko miehistö porukalla keskustella ja kukin tietenkin itse yksinään tahollaan miettiä lisänä näitä outoja tulevaisuudennäkymiä. Tarkennan, että keskustelu, jota kävimme toistemme kanssa, koski vain maapallon uhkaavaa tilannetta. Emme menneet asioiden edelle. Se väistämätön jatkoajatus, että jos huonoin vaihtoehto kaikista toteutuu, olemme tietojemme mukaan viimeiset ihmiset maailmankaikkeudessa ja mitä toimia se edellyttää, nämä ajatusrakennelmat olivat kunkin meidän marsnauttimme oman pään sisäisiä.
Sitten tapahtuu, että Carolyn naurahtaa minulle ja sanoo, että hänellä on jotain spesiaalinäytettävää henkilökohtaisesti minulle ja ensimmäinen reaktioni on, että puhuit, hyvä Carolyn, väärälle miehelle. Sinun pitää valikoida seurasi vanhemmasta kaartista.
Olin huojentunut, kun Carolyn ojensi minulle Jenni Susa Aiton radioviestin tallenteen: ”This is to you. I noticed the Language. It’s your’s. Do what you like.”
Salainen kirjoitusprojekti jatkuu. Kävimme syömässä. Eli kävin syömässä ja siellä oli kaksi muuta marsnauttia, enemmän nuorisokerhoa. En osallistunut keskusteluun. Se koski asiallisesti matkan pituutta ja reittiä, navigointia. Toinen nuorista, suhteellisen nuorista, oli ohjausvastuussa ja selitti asioita yhtä paljon itselleen kuin muille. En kiinnostunut. Palasin perunavaraston kautta omaan boksiini.
Perunavarastossa on osassa tasainen, sopiva lämpötila ja kosteus perunan säilytykseen ja osassa vastaavasti on käynnissä idätys. Tarkistin lämpötila- ja kosteuslukemat, merkitsin ne ylös seurantataulukkoon ja totesin, että ei ole tarpeen tehdä muutoksia.
Mars 2028 -avaruusaluksessa, -asemalla on umpikuori. Ikkunat on jätetty pois turhina. Ikkunoina avaruuteen toimivat erikoisvahvisteiset kamerat ulospullistuvine suojakupuineen, jotka laitteet muistuttavat verraten paljon maan päällä julkisissa tiloissa niin ulko- kuin sisäkäytössä olevia, parin vuosikymmenen aikana tutuiksi tulleita, tummennetun suojakuoren sisällä olevia valvontakameroita. Omista monitoreistamme näemme ulos eri suuntiin. Kameranäkymässä on yleisnäkymänä kaikkien yhdeksän kameran näyttämä ja siitä voi valita vuorotellen yhden näkymän isompana. Kameranäkymä on meillä luonnollisesti näytönsäästäjänä, mutta jokainen marsnautti voi toki valita myös jonkin toisen näytönsäästäjän.
Yhdeksän kameran palapelistä on aina yhdestä kolmeen kameraa poissa päältä, koska kameran suuntaaminen suoraan kohti aurinkoa ei ole mielekästä.
Olen nähnyt tähän mennessä vain yhden marsnautin käyttävän erilaista, omavalintaista näytönsäästäjää. Dusan, varakapteenimme on ottanut näytölleen vanhan Rolls Roycen kuvan. Oletan, että kouluttajapsykologimme eivät olisi huolissaan tästä valinnasta. Toisin olisi, jos näytönsäästäjänä toimisi vaikka vanhoja kuvia menehtyneistä vaimosta ja lapsesta.
>>>jatkuu>>>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti