Kaunis kesäpäivä

torstai 22. heinäkuuta 2021

Terveisiä Taavetista

 










Luin Don DeLillon kirjan Omegapiste. Neljäskymmenesviides lukemani kirja tänä vuonna. Omegapiste on pieni kirja, lyhyt, pienoisromaani ennemmin kuin romaani. Ennakko-odotukseni oli, että se olisi kirjailijan välikirja, kirjoitettu jo iän painaessa ja kustantajan patistamana, julkaistu 2010, mutta oli miten oli, kirja oli upea. DeLillo sai sisällytettyä vähään tekstiin paljon tapahtumista, vaikka kirja kuvaa tapahtumattomuutta ja muutoksen hitautta. Pääsin myös taas mukaan autiomaahan, turvallisesti nojatuolissa. Alan asua Sonorassa tai Mojavessa. David Foster Wallacen Infinite Jestissä oli autiomaa mukana ja Roberto Bolanon kirjoissa 2666 ja Kesyttömät etsivät. Näen silmissäni lännenfilmien karuja autiomaita ja Paris, Texas -elokuvan alkupuolen, kun puhumaton mies nykyajassa kävelee suoraan aavikon kaktusten lomaan. Omegapisteen kansi on myös hieno. Kansitaidetta, oma lukunsa. Ensimmäisellä vilkaisulla siinä ei ollut sen kummempaa, mutta nähtävää kertyi kerta kerralta lisää. Suljin lukiessani kirjan aina välillä tutkiakseni kannen kuvia. Luin Omegapisteen originaalin nimen sisäliepeestä – Point Omega ja huomasin, että suomenkielisen opuksen kannessa oli käytetty pistettä tavuviivan tilalla.







 

3 kommenttia: