Don DeLillolta löytyi vielä yksi suomennettu teos, jota en ollut lukenut, Esittäjä. Se oli neljäskymmenesseitsemäs lukemani kirja tänä vuonna. Teksti on Lilloa, hänen kynästään, mutta en pitänyt tai välittänyt koko tarinasta. Ei tullut sellaista oloa, että tämä täytyy lukea joskus uudestaan. Don DeLillolla on kahdeksan kirjaa uran alusta, joita ei ole käännetty suomeksi. Ne eivät ole sen arvoisia. Eli päättelen, että kirjailijalla kesti vuosikymmenen ajan kehittyä merkittäväksi tekijäksi. Jos DeLillo ei olisi löytänyt uransa alussa kustantajaa, joka luotti nuorukaiseen ja totesi tämän potentiaalin, ei olisi syntynyt välttämättä uutta maailmanluokan kirjailijaa? Jos uusi kirjailija ei pääse mukaan kirjalliseen kenttään, siihen keskusteluun ja vuoropuheluun, jota yhteisö käy keskuudessaan eikä saa laadukkaita arvioita ja arvosteluja töistään, miten voisikaan kehittyä eteenpäin? Jos aloittelija ei saa eikä voi epäonnistua, niin kuka sitten? Katse kääntyy kustantajiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti