Hämähäkki vaanii aamulla verkossaan makuuhuoneen kirjahyllyn ja seinän välissä. Se näyttää riippuvan paikallaan tyhjyydessä. En tiedä löytääkö se mitään pyydystettävää asuntomme ilmatilasta vai kuoleeko nälkään, jos ei hakeudu ennen ulos? Proosatekstini P on sivulla kolmekymmentäkaksi. Se on sinnitellyt kahden viikon ajan. Eilen aamupäivällä uimareissun jälkeen vilkaisin vain alkua, selasin näyttö näytöltä ja luin viimeiset rivit ja jatkoin kertomusta. Minulla oli mielessä ennakkoon suunta, juoni, jonne johdatin tarinaa. Iltapäivällä kirjoitin vajaan tunnin ajan ja siirsin sitten kursorin tekstin alkuun ja luin kirjoittamani kokonaan läpi. Korjasin samalla, täydensin, sitä tapahtuu. Lukemiseen kului reilu tunti. Olen tyytyväinen aikaansaannokseeni. En ole puhunut siitä kenellekään, mitä ja mistä kirjoitan, mikä on aihe, en edes Helenalle. Hän kysyy iltaisin: Miten P? ja minä vastaan kertomalla sivumäärän. Tässä eräänä päivänä Helena kysyi, minkä pituinen tarina siitä tulee, lyhyt vai pitkä? En tiedä. En tosiaan tiedä. Aloitin romaania, mutta ehkä se typistyy novelliksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti