Luin Jorge Luis Borgesin kirjan Haarautuvien polkujen puutarha. Neljäskymmenesneljäs tänä vuonna lukemani kirja. Tarkoituksella valikoin eteläamerikkalaisen, tällä kertaa argentiinalaisen kirjailijan teoksen, koska espanjalaisen kielialueen kirjat ovat jääneet minulta vähemmälle huomiolle ja harrastukselle. Näin koska vierastin niitä nuorempana niiden oudon huumorin takia. Ymmärsin, että kirjoitus, jota luin, on huumoria, mutta en tuntenut huvittuvani, vaan enemmän niin, että koin sen ikään kuin kompeiluna. Nyttemmin olen päässyt tästä ennakkoasenteesta, mutta Borges palautti osin vanhat antipatiat. Luin kirjan, mutta ajatukseni tuppasivat harhailemaan. Borges, katsotaan, kun saan käsiini sinun jonkin toisen teoksesi, muuttuuko käsitykseni? En hellitä vähällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti