Neljäskymmenes lukemani kirja tänä vuonna oli Roberto Bolanon Kesyttömät etsivät. Se on vuodelta 1998. Yli seitsemänsataa, tiheään painettua sivua tarinaa, joka polveilee Meksikossa, käväisee rajan pohjoispuolella Yhdysvalloissa, muutamissa Euroopan kaupungeissa ja kylissä, pikaisesti Israelissa ja jopa Afrikan mantereella. Siteenä on alussa ja lopussa päiväkirjankirjoittaja, joka tekee tiliä aluksi omista runoiluistaan tai lähinnä nais- ja muista seikkailuistaan ja kirjan loppua kohti Sonoran aavikolla sekä pakomatkalla että etsimässä kadonnutta, vanhaa naisrunoilijaa ja joka lopulta löytyy. Kirjan väliosa, viitisensataa sivua tai yli on vuosien 1976 ja 1996 väliltä poimittuja eri henkilöiden puheenvuoroja, joissa tehdään selkoa kahden runoilijanuorukaisen vaelluksista, toinen chileläinen ja toinen meksikolainen. Jotkut äänensä antaneet saavat pitää pitempiä pakinoita ja palata uudestaan ääneen, kun toiset ovat esillä vain kerran. Puhetta riittää ja kuultu ja kuvat herättelevät ja hersyttelevät mielikuvitusta. Kerronta on selkeää ja konstailematonta, tyypit ja tapahtumat eivät niinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti