Lumipenkat ovat yhä korkeita Luumäen Taavetissa. Säätieto lupaa uutta lunta myös tänään. Stephen Kingin Mustan tornin viimeisessä osassa vaeltajat ovat myös tulossa lumisille alueille. Muistin ja muistan sen ennalta, vaikka yllättävän paljon tarinassa on tullut vastaan kaikkea sellaista, joka ei ollut jäänyt mieleen. Helena lukee Ellroyn Amerikan tabloidi -romaanissa Yhdysvaltain viisi- ja kuusikymmenluvun häikäilemättömästä poliittisesta pelistä ja jossa murhat ja salaliitot ovat vallalla. Kuinka paljon tapahtumissa on lisää ja ylimääräistä kirjailijan mielikuvituksesta ja miltä osin Yhdysvaltain politiikka on ja on ollut kähmintää ja sotien ja väkivallantekojen lietsontaa? Kirjailijan fiktioihin ei voi luottaa, mutta sama pätee sotapropagandaan. Miten se vanha sananlasku meni, että sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot luvallisia. Olen maininnut aikaisemmin Kaunis kesäpäivä -blogissa, että Marcel Proustin romaanissa Kadonnutta aikaa etsimässä puheena ollut sota-aika tarkoitti vuosien 1870-71 Saksan ja Ranskan välistä sotaa. Samoin Proust on laittanut yhden upseerin sanomaan tässä kirjassa, että nykyään ei voi tulla enää pitkäkestoisia sotia. Kun lukee vanhoja kirjoja, romaaneja, muistelmia tai historiankirjoitusta, sieltä löytyy samoja selityksiä, käsityksiä, luuloja ja fraaseja, joita ladellaan yhä nykyään. Onneksi varsinkin romaaneissa kirjailijoilla on mahdollista ja lupa antaa mielikuvituksensa siivittää tarinoitaan ja karistaa itsensä vapaaksi propagandan alistavasta vallasta. Romaanit jäävät eloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti