Otin myös eilen muutaman leskenlehtikuvan, kun teimme päiväkävelyn. Vaihteeksi kukinnossa oli kärpänen. Eilen iltamyöhään näkyi hyvin tähtiä. Kuu ei ollut noussut vielä silloin, kun kävimme pihalla. Lukuvuorossa oli Marcel Proustin Vanki. Se on seitsemäs Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin osa ja ensimmäinen, jonka kirjailijan veli toimitti postuumisti painokuntoon. Marcel selvittää ja piehtaroi mustasukkaisuusteemassa. Hän epäilee rakastaan ja epäilee tämän valehtelevan hänelle ja kyselee kaikilta nuoren neidon ympärillä liikkuvilta ihmisiltä erinäisiä kieroja kysymyksiä. Aiemmilta lukukerroilta muistelen, että päähenkilö myös maksoi noista tiedoista ja aavisti lisäksi, että nämä hänen juorukellokkaansa eivät puhuneet hekään välttämättä totta. Niin, miten voi luottaa kehenkään? Jos ei voi luottaa yhteen, voiko toiseenkaan? Jos maksaa tiedoista, ovatko ne tiedot faktaa? Helena aloitti lukemaan James Ellroyn kirjaa Musta Dalia, jossa liikutaan alussa neljäkymmentäluvulla. Luin parina iltapäivätuntina ääneen Cormac McCarthyn kirjaa Kaikki kauniit hevoset. Taidan tänään lukea sen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti