Vappuaattoaamu sarastaa Luumäen Taavetissa kauniina. Taivas on pilvetön. Pakkasta seitsemän astetta. Eilen päiväkävelyllä otin kännykkäkuvan Linnalantien kevyen liikenteen väylän alikulun hienosta graffitista. Olen saattanut kuvata sitä aiemminkin. Toissailtana, kun katsoimme elokuvan Sicario, siitä jäi mieleen autokulkueet ja sydämenlyöntejä muistuttava, uhkaava musiikki. Tunne palasi, kun katsoin eilisellä päiväkävelyllä eteläänpäin suuntaavaa vihreiden ajoneuvojen letkaa. Ajoneuvojen määrä oli tosin vaatimaton, riittää yhden käden sormet, jos peukuttaa toisesta. En kuitenkaan peukuta. Eilen illalla katsoimme myös elokuvan. En katsonut sen nimeä eikä se jäänyt mieleen. Se oli kliseetä, ammattinäyttelijöiden työtä, mutta sarjatuote. Helena lukee siis kolmatta osaa Ellroyn L.A -sarjaa, L.A. Langennut kaupunki. Kirjana sen nimi on näin suomeksi. Minä luin muutamia sivuja Wallacen Pale Kingiä. Ääneen luimme neljäkymmentäneljä sivua Bolañon kirjaa 2666. Tutkijat saivat vihjeen, että Archimboldi on nähty Meksikossa ja että heillä on mahdollisuus nähdä ja keskustella henkilön kanssa, joka on ollut puheissa tämän piiloilevan kirjailijakuuluisuuden kanssa, hakenut yöllä tämän hotelliltaan, vienyt syömään, tuonut takaisin ja antanut Archimboldille kyydin lentoasemalle, josta tämä otti lennon Hermosilloon. Hän oli menossa Santa Teresaan. Tutkijat rientävät perässä. Kirjassa pitää olla tarkkana nimien kanssa. On oikeita nimiä, joilla on suorat todellisuusvastineet ja on keksittyjä nimiä ja uudesti luotuja henkilöitä, fiktiota, satua, yhtä lailla satua kuin kaikki tiedonvälitys – siis joka ei ole matemaattisen eksaktia. Hyvää vappua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti