Luulin jo, että latuhuolto päättyi tänä talvikautena Luumäen Taavetissa, kun karistajatuulet pyyhkäisivät Salpausselän yli ja roskasivat latu-urat, mutta sitten tuli uutta lunta ja eilen iltapäivällä, kun teimme päiväkävelyn Savitaipaleentien suuntaan, näimme että harjulla puitten katveessa kiertävä latu oli taas kunnossa ja hiihdetyn näköinen. Harvinaista näin etelässä, että vielä huhtikuussa pääsee hiihtämään täyttä päätä. Eilen iltamyöhällä katsoimme Sergio Leonen elokuvan Hyvät, pahat ja rumat ja joka on varsinaisesti se lännenkuva, joka teki suurimman vaikutuksen orastavaan kirjailijaan Stephen Kingiin ja houkutteli hänet kirjoittamaan revolverimiehen tarinoita, ensin yhden kirjan ja joka paisui vuosien mennen seitsemän teokseen ja vielä yhteen lisäosaan. Totesin eilen, että olemme lukeneet Mustan tornin seitsemättä osaa melkein kolmanneksen. Ka-tet on hajoamassa ja sen jäsenet tietävät asian ja surevat sitä. Sain jälleen yhden osan Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä luettua ja aloitin Sodoma ja Gomorra I-II: n. Se on viimeinen, jonka Proust ehti saada valmiiksi ennen kuolemaansa. Hienoa, että kirjailijan veli toimitti loppuun tämän kirjallisen elämäntyön. Vanki, Pakenija ja Jälleenlöydetty aika, kaikki nämä postuumit osat henkivät Marcelin kertojanäänellä ja saattavat tarinan upeasti loppuun. Helenalla on yhä Ellroyn Verirahat kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti