Pakkasta Luumäen Taavetissa aamuviiden maissa seitsemän astetta. Luumäen Lehdessä oli karhun kuvia riistakamerassa kahden viikon takaa. Lehden takasivulla näkyy lumipenkka kentän laidalla, kun LuPo tasasi avausottelussaan pisteet Lauritsalassa FC Potkupallon kanssa. Eilen illalla katsoimme elokuvan Sicario. Muistin, että olimme nähneet sen ennen. Hyviä autiomaamaisemia. Eilen aloin lukea ääneen Roberto Bolañon postuumiksi jäänyttä teosta 2666, jonka luin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Luen nyt yhtä aikaa rinnakkain Bolañoa, Proustia ja alkukielellä Wallacea, hänen niin ikään postuumina julkaistua keskeneräistä kirjaa The Pale King. Kaksi ensin mainittua kirjailijaa kuolivat viisikymppisinä molemmat sairauteen ja Wallace alle viisikymppisenä oman käden kautta. Kaikkien kolmen kirjailijan teksti on kunnianhimoista ja minusta hyvää ja nautittavaa. Heillä on sanottavaa, suoraan ja mutkan kautta. Proust on omassa ajassaan, kun taas Wallace ja Bolaño ovat enemmän tätä meidän aikaamme. 2666 kirjassa etsitään Archimboldi -nimistä elävää ja julkaisevaa kirjailijaa, joka pysyy piilossa. Nimi ja henkilö on keksitty samalla lailla kuin Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kirjailija Bergotte, taidemaalari Elstir ja ja säveltäjä Vinteuil, mutta Bolaño pitää Archimboldin poissa näkyvistä. Helena kuuntelee, kun luen ääneen ja lukee välillä kesken olevaa Ellroyn kirjaa Suuri tyhjyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti