Loskaa eilen puolenpäivän jälkeen kevyen liikenteen väylällä Savitaipaleentien varrella. Vielä saamme odottaa leskenlehtiä. Viisi kuukautta sitten tartuin uudestaan yhteen vanhaan romaanikäsikirjoitukseeni, Rotoon. Luin sen silloin marraskuussa ja päätin kirjoittaa tekstin valmiiksi. Arvioin, että siinä oli vikana sellainen pikkujuttu, että olin jättänyt homman kesken, en varsinaisesti juonen kannalta, vaan muuten. Olin luullut sen olevan valmis, mutta se ei ollut. Annoin itselleni aikaa työstää teksti uusiksi syyspimeiden ja talven yli, jotta olisin vapaa siitä kesän kynnyksellä. Näin näyttää käyvän. Käsikirjoitus on viimein siinä kunnossa, että päästän sen käsistäni. Hovilukijani Helena on lukenut sen myös ja hyväksynyt ja minä selasin sen eilen vielä kertaalleen läpi ja aloin sommitella saatesanoja. Jospa kevät ja kesä koittaa nyt todella. Marcel Proustin romaanissa Kadonnutta aikaa etsimässä, sen neljännessä tai seitsemännessä osassa Sodoma ja Gomorra I-II päähenkilö tilaa auton, auton ja kuljettajan ja ajeluttaa tyttöystäväänsä maaseudun ja rannikon maisemakohteissa. Helena jatkaa Ellroyn Amerikan tabloidi -romaania Kennedyn riitaisten veljien parissa. Luin eilen iltapäivällä ääneen Stephen Kingin lopuilleen kääntyvää Mustan tornin viimeistä osaa. Revolverimiehet kaatavat peuroja, pystyttävät leirin puron varteen ja työstävät itselleen nahkoja pukimiksi talvea varten. He vaeltavat Valkeille maille, jossa lumikinokset ovat puitten korkuisia, seuraavat Säteen polkua, joka erottuu taivaan pilvissä ja jonka tuntee sisuksissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti