Helena otti lokakuun päätteeksi tämän kuvan parvekkeeltamme. Pihan poppelit ovat siinä vielä näin lehteviä. Lokakuu päättyi täällä etelässä tuuleen ja vesisateeseen ja nyt marraskuun alkaessa sataa edelleen silkkaa vettä. Maa on musta ja märkä. Eilen ulkoilimme vain kauppareissun verran. Kirjoitin kahteen eri otteeseen Vuoropuhelua. Kaksi sivua. Nyt sitä on neljäkymmentä sivua. Helenalla on menossa seuraava sukkapari. En tiedä kuinka mones. Aloimme lukea ääneen Marcel Proustin jalon Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmatta osaa Rouva Swannin ympärillä. Kirjailijalla on tosin tapa nimetä kirjansa eri jaksoja monikerroksisin nimin. Tämän vasta aloittamamme koko nimi on “Kukkaanpuhkeavien tyttöjen varjossa 1” ja alanimikkeenä “Rouva Swannin ympärillä”. Tämä osa alkaa muutteeksi myös sillä vanhahtavalla tyylillä, että siinä on lueteltu pääkohdin, mitä seuraavassa tekstinosassa on tulossa. Helenalla on unilukemisina Patricia Moyesin Muotimurha. Minä sain loppuun Lawrence Durrellin Aleksandria kvartetin ja sen viimeisen osan Clea. Loppu päättyi onnellisissa merkeissä. Monin kohdin tekstissä tuli mieleeni Graham Greene, mutta jos pitäisi verrata, sanon, että pidän enemmän Greenestä, hän on minusta parempi kirjoittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti