Lauantai, yhdestoista yhdettätoista. Eilen satoi hiljakseen, kun lähdimme kaupalle. Otin kuvan Pikku Huopalahden ala-asteen koulun liikuntasalin, nuokkarin kulmasta. Sähköpotkulauta parkissa ja kamerat ylhäällä, molemmilla seinustoilla tallentamassa kulkijavirtaa. Otin lisää kuvia sieltä täältä, kosteita ja kimmeltäviä ja syksyisiä sateen takia ja tietenkin myös Mannerheimintieltä. Suomenliput olivat puolitangossa presidentti Martti Ahtisaaren hautajaispäivänä. Aamupuolella kirjoitin sivun verran Vuoropuhelua. Iltapäivällä luin ääneen kaksi tuntia Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Helena aloitti viimeisen sukkaparin tälle syyskaudelle. Proust kuvaa yli kymmenen sivun pituudelta kuinka päähenkilö näkee viiden nuoren, tuntemattoman neidon kulkueen lähestyvän hiekkarantaa häntä kohti ja ohittavan hänet. Myöhemmin luin itsekseni eteenpäin Louis de Caulaincourtin muistelmia Napoleonin mukana Venäjällä. Kuvaus on sekavaa, kun kaksi kolmasosaa kirjaa on takana. Vetäytymisen kaaosta. Mutta samalla kaipaisi karttoja viitteeksi ja opastukseksi. Helena alkoi lukea Tuula-Liina Variksen kirjaa Kilpikonna ja Olkimarsalkka. Hän kehotti minua vilkaisemaan sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti