Tältä näytti eilen aamuyhdeksältä Mannerheimintien risteys Ruskeasuolla lumisateisen yön jälkeen. Aamulla rusakko oli ilmestynyt talonvierelle pitämään siestaa. Enimmäkseen se pysyi kyyryasennossa, korvat painuksissa selkää vasten, mutta korvat nousivat pystyyn, kun huoltomiesten auto huristi pihaan. Luontoihmeitä ja -elämyksiä Helsingissä. Otin eilen aamulla Novellin käsittelyyn ensimmäisestä lauseesta alkaen ja kehin tekstiä neljä sivua. Mahdanko hyväksyä sen huomenna? Helena ahkeroi eilen, eilenkin ja sai isoäidinneliöpalapeiton koottua. Kahtena iltapäivätuntina, kun hän neuloi käsityötään, minä luin ääneen eteenpäin Marcel Proustin päähenkilön seikkailuja Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanissa. Silloista käsitystä naisista ja flirttailusta ja uskollisuudesta. Haiskahtaa yksipuoliselle eli naisen oletetaan olevan uskollinen, mutta miehille sallitaan syrjähypyt. Mietin onko Proust erityisesti naislukijoiden suosiossa? Vaikka paha on nykyään verrata, kun lukija on useimmiten nainen. Myöhemmin illalla Helena luki Stephen Kingin jännäriä Satumaa ja minä Allen Ginsbergin runoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti