Tuomiosunnuntai. Pakkasta yksitoista astetta. Kuvassa on Kingiä ja Slaughteria ja kaistale Helenan virkkaamaa verhoa ja taulu Bergöstä, maalattu vuonna 1984. Eilen iltapäivällä rusakko lepäili pihalla, talon seinustan vieressä. Helena kuvasi sen järjestelmäkameralla. Iltamyöhällä näimme taivaalla kuun ja Jupiterin sen kylkiäisenä. Kirjoitin eilen kaksi sivua Vuoropuhelua ja samalla ensimmäinen kirjoituskerta tuli päätökseen. Sivuja on 95. Helena kutoo lopuista sukkalangoista villasukkia. Viimeinen pari uunista ulos. Aloimme lukea ääneen Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kuudetta osaa, Guermantesin tie 2. Ensimmäisessä luvussa isoäiti kuolee. Hänen aikansa täyttyy. Helena lukee nyt vuorotahtia Kingin Satumaata ja Slaughterin dekkaria After that Night. Minä luin toisen “kuolemankirjan”, Allen Ginsbergin kaksikymmentäsivuisen runon Kaddish, jonka runoilija omisti edesmenneelle äidilleen, Venäjän emigrantille, Naomi Ginsbergille, joka kuoli mielisairaalassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti