Vesisade pyyhkäisi Helsingin alueen yli yöllä. Parvekelankut märkinä. Kuva Tilkankadulta eilen aamupäivällä. Aurinko pilkisti. Kirjoitin eilen kolme sivua Vuoropuhelua, vain sitä normaalien päiväkirjamuistiinpanojen ohessa, en uutta novellia, joka odottaa säyseästi kuin Jari ja Kati Tervon koiranpentu, borderterrieri. Olen lukenut kirjasta kaksi kolmasosaa. Näen silmissäni Jari Tervon nukkumassa Zorron naamio kasvoillaan ja korvatulpat korvissa. Helena viihtyy nykyään aamuisin aiempaa pitempään makuuhuoneessa oman työpöytänsä ääressä. Hän sai valmiiksi uuden, neulotun sohvatyynynpäällisen. En tiedä mitä hän nyt kutoo ja kutooko vai virkkaa? Eilen iltapäivällä luimme rutiiniksi tulleen rupeaman Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaania, jossa sivutaan juutalaiskysymystä ja Dreyfusin juttua. Siinä ajankohta on vuosisadan vaihde, yli sata vuotta sitten. Sota on käyty hiljattain, 1870 ja uusi odottaa. Sodan uhka on olemassa. Helena vaihtoi unikirjaa, Perry Masonia nytkin, Jääkylmät kädet. Edellinen dekkari alkoi rapistua käsissä, muuttua irtolehtisiksi. Kirjakaan ei kestä kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti