Kuvan ukkometso saa varoa, kun vieressä on jalkojen liottajalla ase valmiina. Mies istuu maapallon päällä. Mietin kumman kumman ottaisin seuraavaksi luettavaksi. Me saimme nettiyhteyden aikoinaan tällä päivämäärällä 2.11.2002. Siitä on kaksikymmentäyksi vuotta. Hetki sitten, kun menin parvekkeelle, kuu paistoi pienten pilvenhattaroiden välistä ja Orionin tähdistön ylimmät tähdet näkyivät viereisen talonsiiven katon yllä. Eilen naputtelin kahden sivun verran Vuoropuhelua -tekstiäni. Luimme iltapäivällä ääneen Marcel Proustin suurromaania Kadonnutta aikaa etsimässä, sen kolmatta osaa Rouva Swannin ympärillä. Helena kutoo kuunnellessaan sukkia lähipiirille. Valitsin omaan lukuun Juhani Peltosen proosakirjan Islanninhevosia, rakkaani. Takakannessa kirja luokitellaan novellikokoelmaksi, mutta minusta se on enemmän proosasikermä, jossa on kehyskertomus ja erillisinä kertomukset, jotka liittyvät kuin oksat kehyskertomuksen runkoon. Olen lukenut yli puoleen väliin. Päättäjät ja poliitikot saavat sapiskaa. Tämmöisiä johtajia meillä, harhaanjohtajia. Helenalla on kesken Patricia Moyesin Muotimurha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti