Kävimme eilen kirjastossa Munkkiniemessä. Otin kadunristeyksessä tällaisen kuvan vanhasta rakennuksesta, joka näyttää olevan tyhjillään. Autiotalo. Paciuksenkadun sillalla jäimme katsomaan kuinka kalat puhkoivat renkaita salmen kapeikon veden pintaan. Eilen siellä ei näkynyt kalastajia ruovikolla veden partaalla. Kirjoitin eilen aamupuolella kolme sivua Vuoropuhelua -tekstiäni. Iltapäivällä luin ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmatta osaa. Helena kutoi, mutta otti välillä luonnoslehtiön esiin ja piirsi syksyn lehtiä. Myöhemmin luin loppuun toissapäivänä aloittamani Juhani Peltosen kirjan Islanninhevosia, rakkaani. Hieno kirja. Pidin. Monin kohdin tuli tekstin ohessa mieleen mitä kirjailija olisi tuumannut näistä nykykäänteistä, joista viimeisenä on lööpeistä ottanut silmään se, että Yhdysvaltain sotilaita on tulossa Suomeen ja Lappiin? Olisiko kirjailija nähnyt siinä sodan valmistelua tai uuden Kylmän sodan alun ja jossa Suomen maaperä on tällä kertaa se, joka on eniten vaarassa? Olisiko kirjailija kysynyt mitä päättäjämme ajattelevat tai vaikka miten heitä kiristetään? Historiaa tapahtuu. Helena otti Islanninhevosia, rakkaani unikirjaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti