Lämpimät säät jatkuvat täällä etelässä. Eilen Helena otti järjestelmäkameran mukaan kauppalenkille, jotta saisi kuvia isokoskeloista, mutta ne pysyttelivät parvena Pikku Huopalahden tuonpuoleisen rannan tuntumassa. Sorsat uivat lähempänä. Kirjoitin eilen kolme sivua Vuoropuhelua. Luimme iltapäivällä ääneen neljäkymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Helena kutoi. Hän otti unilukemisiksi Alistair Macleanin jännärin Kun kello lyö... Minä luin Allen Ginsbergiä in English, in Original. Otin tällä kertaa sanakirjan siihen rinnalle tueksi. Luen ensin runon rauhassa kokonaan, omaan verkkaiseen tyyliini. Jos siinä on yksi tai useampia vieraita sanoja, otan yhden ja katson sen sanakirjasta. Sen jälkeen luen runon uudestaan. Toissapäivän ja eilisen aikana olen kulkenut näin lukien vuodesta 1947 vuoteen 1950. Kolme kirjaa odottaa noutoa Munkkiniemen kirjastossa eli lisää luettavaa on tiedossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti