Marraskuun ensimmäinen sunnuntai ja Hakaniemessä on Maalaismarkkinat. Illalla ja yöllä tuulenpuuskat riepottelivat pihan poppeleita, mutta nyt aamulla on tyynempää. Eilen aamulla Helena teki sauvakävelylenkin. Minä pysyin kotona ja jatkoin Vuoropuhelua kaksi sivua. Kaupalle mennessä teimme lenkin rannan kautta. Helena teki kanttarellipizzan. Iltapäivällä luimme ääneen melkein viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä, edelleen kolmatta osaa Rouva Swannin ympärillä. Kirjailija hallitsee taidon pitää lukijan mielessä kirjan olennaiset henkilöt. Nämä kulkevat mukana kuin pisarat siellä täällä muun tekstin ohessa, ennakkoon ja tarpeen mukaan välillä. Niihin palataan ja palataan. Proust lavertelee ja on monisanainen, mutta se on tehokeino. Kun päähenkilö mokaa, saa seurapiiritilaisuudessa ruokailemaan mennessä suljetun kirjekuoren, jossa on päällä hänen nimensä, hän työntää kuoren taskuunsa ja kun tekstiä kirjassa on kertynyt neljäkymmentä sivua lisää ja päähenkilö palaa kotiin ja riisuutuu, hän löytää kirjekuoren, avaa sen ja lukee kenelle daamille hänen pitää ojentaa käsivartensa pöytään mennessä. Proust ei kommentoi enempää. Hän tietää, että lukija keksii itse mitä päähenkilö ajattelee tästä. Illalla katsoimme jalkapalloa. Vaihdoin sen jälkeen jännäriin, Macleanin tyyliin ja Helena luki Juhani Peltosen kirjaa Islanninhevosia, rakkaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti