Tämä kuva on otettu Helsingin Mannerheimintien jalkakäytävältä. Tänään vietämme Ruotsalaisuuden päivää ja samalla Kustaa Aadolfin päivää. Eilen emme lähteneet Hakaniemeen Maalaismarkkinoille, vaan teimme sen sijaan pitemmän kauppamatkakävelyn rannan kautta, Haaganpuron viertä Vihdintien laitaan ja Mannerheimintietä kaupalle. Helena keri lankoja valmiiksi seuraavia sukkapareja varten. Kirjoitin aamusella kolme sivua Vuoropuhelua -tekstiäni. Sitä on viisikymmentäkaksi sivua. Olen tehnyt sitä kolme viikkoa. Eilen iltapäivällä luimme loppuun Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin kolmannen osan, Rouva Swannin ympärillä. Proust loihtii kirjan lopussa kuvan maailmannaisesta päiväkävelyllä seurueensa keskellä ja keskipisteenä ja vastaantulijoita tervehtimässä häntä. Pariisissa 1800 -luvun lopulla, sataviisikymmentä vuotta sitten. Helena luki loppuun Juhani Peltosen kirjan Islanninhevosia, rakkaani. Hän kysyi vielä erikseen pidinkö siitä? Kyllä. Eli... Seuraavaksi Helena otti lukuun taatun Erle Stanley Gardnerin dekkarin Kultainen lilja. Hän muistaa lukeneensa sen ensimmäisen kerran joskus tyttönä. Heillä oli kotona saman painoksen kirja, sama kansikuva. Minulla on lopuillaan Alistair Macleanin Kun kello lyö... Saan Maclean -kiintiöni täyteen. Tekstin huumori ja sankarihypetys, ne tehokeinot jättävät jotenkin imelän, vähän naurettavan olon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti