Joulukuu alkaa kuvalla, jossa Helena tuulettaa parvekkeella uusinta kokoon neulomaansa isoäidinneliöpalapeittoa. Sää jatkuu pilvisenä, joka taivas on täällä isossa kaupungissa punaharmaalaikullinen kaikesta heijastuvasta valosta. Pikkupakkasta. Jonkin pikkunisäkkään jalanjäljet mutkittelevat pihan vastasataneella puuterilumella. Kirjoitin eilen kaksi sivua lisää Novellia. Helena näkyy virkkaavan seuraavia isoäidinneliöitä. Langat muuttuvat keristä peitoiksi. Eilen iltapäivällä luimme vajaat viisikymmentä sivua Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä. Yhä seurapiiritapahtumassa, päivällisillä. Malliksi lyhyt ote runoilija Allen Ginsbergin yksitoista tiivistä sivua täyttävästä runosta Television Was a Baby Crawling Toward That Deathchamber, New York, February 1961: “...electronic impulse traveling along rays electric spiderweb / magnetisms shuddering on one note We We We...” Kuin Ginsberg näkisi kauas tulevaisuuteen. Lähden siitä oletuksesta, että teksti on originaali. Helenalla on Stephen Kingin fantasiaromaani Satumaa yhä kesken. Unilukemisina hänellä on jokin kevyempi teos, Aila Meriluodon runokokoelma toissailtana ja eilen Erle Stanley Gardnerin Perry Mason ja rahakas hatturasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti