Luin ja luimme loppuun Roberto Bolanon Kesyttömät etsivät. Se oli kuudeskymmenesseitsemäs tänä vuonna lukemani kirja ja kuudestoista ääneen. Helena sanoi, että se tuo hänen mieleensä tuulimyllykirjan, Don Quijoten. Kesyttömissä etsivissä on kaksi viskerealistirunoilijaa, toinen syntyperäinen meksikolainen ja toinen chileläinen. He etsivät Cesarea Tinajeroa, joka on kadonnut pääkaupungista Sonoraan, autioille maille, kadonnut kymmeniä vuosia sitten. Kertojina tarinassa ovat erinäiset ihmiset, jotka ovat kohdanneet ja tuntevat joltain osin viskerealistirunoilijakaksikon tai jomman kumman. Runoilijat ovat välillä äänessä, puhuvat, mutta he ovat kuvauksen kohteina eivätkä kerro itse itsestään eivätkä mietteistään. Kesyttömät etsivät jakaantuu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on päiväkirja ja kolmas jatkoa tähän päiväkirjaan. Kirjan toinen osa, laajin, on jakaantunut eri kertojien tarinoihin kahdenkymmenen vuoden aikavälillä. Luin kirjan kesällä ja tunsin tarvetta lukea sen tuoreeltaan uudestaan. Tällä toisella lukukerralla pysyin mielestäni paremmin tarinan mukana. Kirja ei menettänyt tehoaan. Huikea seikkailu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti