Eilen aamuhämärissä loistivat kirjaston ikkunat kuin joulukalenterissa. Sää oli lauha, viisi astetta pakkasta. Iltapäivällä teimme pitemmän kävelylenkin. Iltaan mennen ikkunanäkymä muistutti aina enemmän vanhoja Bruegelin maalauksia. Franz Kafkan Oikeusjuttu oli 69:s tänä vuonna lukemani kirja. Kohdakkoin ja paikoin loistavaa, taiturimaista tekstiä, mutta se tuntuu samalla ulkokohtaiselta, kuin kirjailija ei olisi sisällä tarinassaan, vaan analysoisi sitä. Kun tiesi etukäteen, että teksti on jäänyt kesken kirjailijan omasta mielestä, se keskeneräisyys korostui. Ärtynyttä ja vihaista tekstiä. Voisiko sanoa, että Dostojevskia ilman draamaa ja Fedorin myötäelämistä. Joulun paketit on lähetetty ja vastaanottajat ovat saaneet ne. Viisi lähetystä, joista yksi vaati seurantaa. Siinä pääsi tapahtumaan näppäilyvirhe vastaanottajan puhelinnumerossa jossain välissä toimitusketjua ja seurannassa oli ilmoitus, että vastaanottajaa on tavoiteltu viestillä. Paketti ei ollut perillä. Helena täytti netissä muutos- tai oikaisulomakkeen, jonka jälkeen koodi meni perille puolessa tunnissa ja vastaanottaja sai noudettua lähetyksen automaatilta. Kafkaakos tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti