Olemme lukeneet ääneen melkein puoliväliin Joyce Carol Oatesin seitsemänsataasivuisen romaanin Haudankaivajan tytär. Kirjoitin jossain aiemmassa Terveisiä Taavetista -postauksessa, että kirjan alku on hapuileva ja toivoin, että kirjailija pääsee paremmin rytmiin ja vauhtiin. On päässyt. Jännitettä riittää ja kerronta on hyvää ja etenee tyylikkäästi ja varmasti. Teksti vie mennessään. Helena on lukenut itsekseen Kalle Päätalon Iijoki -sarjan neljättä osaa Täysi tuntiraha ja joka säestää Haudankaivajan tytärtä. Molemmissa on särmää ja draamaa. Minulla on luvussa Franz Kafkan Oikeusjuttu. Kafkaan törmää aina ja kaikkialla, mutta minulla on lähinnä aloitettujen Kafkan teosten lukukokemuksia. Nyt kun olen lukenut neljäsosan Oikeusjutusta, voin todeta, että olen lukenut sen aiemmin ainakin tähän asti. En voi sanoa kuitenkaan, että tämä kirjallisuudenlaji olisi lempparini, mutta ehkä vika on yksin minussa, lukijassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti