Tänä Suomen juhla- ja merkkipäivänä on aamulla pakkasta melkein neljätoista astetta. Ennakoin kirjoittavani tänään aamupäivällä ja osin iltapäivällä edelleen Roto -työnimellä olevaa tekstiä, vanhaa tulevaisuusfiktiota, joka oli tarkoitettu ja osallistui johonkin kirjoituskilpailuun, jäi palkintosijojen ulkopuolelle ja joka kävi muutaman kustantajan lukupulpeteissa ennen kuin vaipui horrokseen. Herätin nukkuvan marraskuun alussa, luin läpi, menikö siinä neljä päivää, vaikka tekstiä oli vain reilu kaksisataa sivua ja marraskuun neljästoista päivä aloin käydä tarinaa läpi alusta alkaen. Eilisen jälkeen olen käynyt tekstimassasta läpi yli sata sivua ja enemmän kuin kolmanneksen koko käsikirjoituksesta. Tosin ennakoin, että loppupuolelle tulee lisää ja lisää uusia muutoksia ja enimmäkseen lisäyksiä eli nippu kasvaa ainakin kolmeensataan sivuun. Kirjoitan keskeneräistä valmiiksi. Kirjoitan niin kuin ei mitään muuta olisikaan. Kirjoitan käsiksen kuntoon. Vaikka en tiedä, onko aihe sellainen, että se kiinnostaa kustantajia tai ylipäänsä ketään? Tilaajaa ei ole muita kuin kirjoittaja. Kirjoitan ensin tämän vuoden loppuun, jäljellä olevat päivät järjestyksessä ja aloitan uuden, vuoden. Aikaa menee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti