Neljäs ja viimeinen adventti. Joulu on lähellä. Täysikuun hetki on tänään aamulla puolen tunnin päästä. Kuu näkyi parvekkeeltamme lännen puolella ohikiitävien pilvien välistä. Toissailtana, perjantaina näimme myös kuun, joka oli jo pyöreä ja täysi ja silloin alkuillasta idän taivaalla. Katsoimme tässä eräänä iltana elokuvan – nimi ei jäänyt mieleen – toimintajännärin, amerikkalaista laatua ja joka oli arviona katsottava. Jälkitunne jäi kuitenkin laimeaksi, väljähtyneeksi. Stereotypiat olivat niin räikeät ja muka itsestäänselvät, venäläispahikset tyhmiä, vaikuttivat jälkeenjääneiltä, mutta niin ovat kaikki ulkomaalaiset ja ulkopuoliset, kun arvioi vain omasta itsestään käsin, mustat, intiaanit, alkuasukkaat, toiset naapurit ja sukulaiset, perheenjäsenet, jotka eivät pysy ruodussa, ne mustat lampaat, jopa oma puoliso on joskus niin väärä ja vikapisto, ettei auta muu kuin ottaa ero. Siinä elokuvassa oli filmiteknisesti hyvin toteutettuja lavasteita, mutta minulle ne palauttivat mieleen televisiolähetysten alkuaikojen yhden ensimmäisistä suosikkisarjoista Wagon Trainin. Se meni silloin televisiouutuuden huumassa nuorelta meikäläiseltä läpi, mutta kun siitä on nähnyt otoksia myöhemmin, lavasteet näkyvät pahvisen tökeröinä näyttämökulisseina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti