Joulupäivänä teimme kaksi reippailulenkkiä, ensin aamulla hämärissä, muutamia autoja liikkeellä, yksinäinen koiranulkoiluttaja ja sen jälkeen tuttu aviopari koiransa kanssa. Tähtiä alkoi erottaa paremmin, kun silmä tottui, vaikka idässä muuttui jo turkoosiksi. Iltapäivällä, toisella lenkillä otimme muutamia valokuvia. Pakkasta oli reilusti, mutta ei tuullut. Jatkoin Roto -käsikirjoituksen parissa ja ohitin kahdensadan sivun rajapyykin. Helena luki loppuun Kalle Päätalon Loimujen aikaa -teoksen ja aloitti Ahdistetun maan. Joululahjakirjat saavat odottaa. Minun lukukirjani James Joycen Finnegans Wake on puolivälissä. Eilen illalla jouduin lopettamaan lukemisen kymmenen aikaan, kun teksti kävi niin vaikeaksi, muinaisenglantia tai -irlantia tai murretta tai sitten unelias pääni ei ottanut enempää vastaan. Tämä Tapaninpäivä alkaa kahdenkymmenenkolmen asteen pakkasella. Luoteistuulta neljä metriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti