Kaunis kesäpäivä

perjantai 3. joulukuuta 2021

Terveisiä Taavetista

      













Lisään eiliseen postaukseen – niin vähän muistaa kirjoittaa kerralla kaikesta – että Roberto Bolanon kirjassa Kesyttömät etsivät on vain yksi pitempi runo, muutama säe ja kuva-arvoitusrunoja, joista voi pyyhkiä runo -sanan pois. Sepitteellisen Cesarea Tinajaron jälkiperintönä oli kolme kuvaa, yhtenäinen, suora viiva, jonka päällä suorakulmio, aaltoviiva ja suorakulmio ja sahalaitaviiva ja suorakulmio. Lisään toista asiaa: Finlandia -palkintokarkelo tuli maaliin ja se näkyi toissailtana niin, että katsoessamme jalkapalloa, pelikenttä vaihtui palkitun haastatteluun, sen jälkeen uutiskuviin ja ehkä vajaan kymmenen minuutin seikkailun jälkeen kuva palasi menossa olevaan otteluun. Helena luki väliin Erle Stanley Gardnerin dekkarin, jonka nimi taisi olla Apinoiden salaisuus ja jatkaa nyt Kalle Päätalon romaania Täysi tuntiraha. Aloitimme ääneenlukuna Oatesin Haudankaivajan tytär -kirjan. Yleensä luen ääneen vain aiemmin lukemiani kirjoja, mutta uskaltauduimme nyt kokeilemaan ennen lukematonta Oatesia. Blondi oli ainakin laatutyötä ja Haudankaivajan tytär – alku oli tapailua, mutta jospa kirjailija pääsee rytmiin ja vauhtiin.








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti