Tunc (på svenska) oli kuudeskymmeneskahdeksas tänä vuonna lukemani kirja. Lawrence Durrellin romaani. Kosteaa elämää viettävä nuorehko keksijämies herättää Firman kiinnostuksen. Miehelle tarjotaan sopimusta. Keksinnöt ovat päteviä ja niistä kertyy rojalteja. On myös nainen – repliikki suurin piirtein elokuvasta Berliinin taivaan alla – ja nainen on parasta lajia, rakkaus sitoo, tulee pöyhkeää rikkautta ja seksiä niin kuin kuuluu. Mutta naisessa on jotain vikaa, hänen pitää olla aikoja kalliissa parantoloissa ja vielä enemmän, kun nainen tulee raskaaksi. Keksijä saa nauttia yksin rikkaudestaan. Sitä paitsi Firman johtohahmo pysyy piilossa keksijältä. He eivät kohtaa kertaakaan, koskaan ja se vaivaa ja harmittaa keksijää. Loppu on nätti: Oliko se laukauksen ääni? Eilen näimme ensin jalkapalloa alkuillasta ja ranskalaisen toimintaelokuvan yötä vasten. Aamulla herätessäni olin jossain agenttivehkeilyssä. Pyyhin seittejä silmiltäni. Talon mittari näytti pakkasta seitsemäntoista astetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti