Kuu pakkasella. Vietimme eilen lukuiltaa, niinhän me aina, mutta emme avanneet ollenkaan telkkua. Helena on lukenut kohta Kalle Päätalon Nuoruuden savotat. Se on oma kirja, ostettu joskus Paten antikvariaatista, nimi, joka ei paljasta enää mitään. Ostopäivää ei ole merkitty, ei vuotta, mutta kun vilkaisimme Täysi tuntiraha -kirjaamme siinä ostovuosi on 1982 ja sen muistimme molemmat, että nämä kaksi vanhana hankittua Kallen kirjaa, on ostettu samalla reissulla. Asioita muistaa ja toisia ei. Helena kertoo minulle joka päivä jotain nuoren Kallen kuulumisia: Hermanni on jo töissä. Hurrauspusero on hankittu, Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? on saapunut. Katsoin varta vasten Mika Waltarin tietoja Wikipediasta. Waltari oli vain reilun kymmenen vuotta Kallea vanhempi ja Waltari oli kirjoittanut oppaansa verraten nuorena, kirjailijauransa alkutaipaleella. Minulla on luvussa James Joycen Finnegans Wake. Olen siinä sivulla satakymmenen. Toinen lukukerta. Edellisen kerran vietin kesäisiä hetkiä Finnegans Waken parissa puolitoista vuotta sitten. Tekstissä on ollut tähän mennessä muutama katkelma, jotka ovat tulleet vastaan tuttuina, mutta en halua väittää, että ymmärrän lukemaani. Siinä on paljon sanoilla leikittelyä ja jos Joycen tarkoitus on kertoa jotain tapauskulkua tai -kaarretta, hän ei pyri olemaan selkeä eikä pysy asiassa eikä mene takuulla suoraan asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti