Karistajatuulet ovat pyyhkäisseet yöllä Luumäen Taavetin yli ja puhurit keinuttavat yhä Vallitien tuolla puolella olevaa mäntyä, meidän luonnon tuulimittariamme. Lumitaakka on poissa puun ja muitten puitten oksilta. Talon mittari näyttää nollaa. Helena valmistautuu lähtemään sauvakävelylenkille. Olen melkein puolivälissä Homeroksen Iliasta. Siinä miestä kaatuu, mutta nämä ennättävät pitää silti pitkiä puheita välillä ja päälliköt kerääntyvät vähän väliä neuvonpitoon. Sotaurhoista mainitaan sukukuntia, asuinpaikkoja ja vanhoja aikaansaannoksia. Tämä sotakirja jää kenties sivuun muutamaksi päiväksi, sillä Heili -kirjastosta varaamani Fernanda Melchorin Hurrikaanien aika on netin mukaan matkalla noutopaikkaan. Olen odottanut sitä viime vuoden syyskuun lopusta alkaen, kirja, jonka nimen löysin blogit.fi:stä. Eilen luimme jälleen yhden luvun Roszakin Flickeriä. Sen nimi oli Orson. Helena vaihtoi kirjaa. Nyt on kulumassa Kalle Päätalon Ratkaisujen aika. Yhteiskunnassa kaikki on kortilla. Polkupyörän ostoon pitää saada lupa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti