Helena on lukenut Tammerkosken sillalla, selostanut minulle tärkeimmät kohdat ja aloitti Pohjalta ponnistaen. Se on Iijoki -sarjan kolmastoista teos ja jonka jälkeen sarja on puolivälissä. Mitä kirjailija Kalle Päätalo sanoisi, kun osa hänen lukijoistaan lukee näitä mölläreitä yhden päivässä ja hän on puurtanut sellaisen kanssa ahertaen puoli vuotta kahdeksantuntisia työpäiviä viikon seitsemänä päivänä? Uppoan syvemmälle historiaan. Neljäs tänä vuonna lukemani kirja oli Johann Wolfgang von Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset, Volter Kilven suomennos, lyhyt kirjeromaani, joka teki kirjoittajastaan aikakautensa superjulkkiksen. Wertherin kohtaloon samaistuneiden lukijoiden väitettiin tekevän joukolla itsemurhia, mutta Wikipedian mukaan sitä väitettä ei ole todistettu. Joka tapauksessa Wertherin kärsimykset oli kirjamaailman ensimmäisiä bestsellereitä. Poimin siitä kolme yksityiskohtaa: Kirjan kirjeet ovat päivätyt vuosille 1771 ja 1772. Arkikuvana kirjan alussa Werther tapaa kaivolla yksinäisen palvelustytön, joka odotti jotain kaltaistaan auttamaan häntä nostamaan vesiastian päälaelleen. Näin tekivät naispalkolliset Saksassa reilu kaksisataa vuotta sitten. Kuvittelin tähän asti, että vain afrikkalaisnaiset kantoivat ja kantavat vesiastioita ja risutaakkoja päänsä päällä. Kolmantena kiinnitti huomiota, että kun Werther lähti kaupungista ulos illalla yhdentoista aikaan, hänelle avattiin kaupungin portti ja kun hän palasi yölliseltä vaellukseltaan, hän jyskytti samaa porttia ja yövahti päästi hänet sisään.
tuavettilaiset
VastaaPoistakukin lukee tavallaan ja taaplaa tyylillään - mikäs siinä. :)
Mikäli muutama sana jää kutkuttamaan kielikorvaa, niin tästä Ylisirniöstä saattaa löyty apu:
https://hikkaj.blogspot.com/2016/01/loppui-lehtonen.html
Mukava seurata teidän lukuharrastustanne, tuokin Goethe vertautuu minun löytööni Schilleristä.
Kiitos kommentista. Lukeminen on kivaa ja hyviä kirjoja on. Mainio talvisää tänä perjantaina. Terveiset Taavetista.
VastaaPoista