Kaksi kuukautta siitä, kun aloin parannella Roto -käsikirjoitusta. Tarina on alunperin kahden vuoden takaa ja otin sen esille viime vuoden marraskuussa. Luin tekstin silloin, sivuja jotain kaksisataakolmekymmentä. Totesin, että se ei ole valmis, joten otin marraskuun neljästoista päivä vanhan käsikirjoituksen pohjaksi ja aloin parannella sitä alusta alkaen. Annoin itselleni aikaa siihen peräti seuraavaan kesään, puoli vuotta. Nyt, kaksi kuukautta myöhemmin olen tekstissä sivulla 286 ja käsikirjoituksen sivumäärä on 299. Helena on kysynyt viikon ajan joka ilta joko kolmesataa on täynnä? Ei. Aloin lukea eilen Fernanda Melchorin kirjaa Hurrikaanien aika: Kolme ensimmäistä lukua. Vauhdikasta menoa, jossa ei paljon vilkuilla sivulle. Kolmannessa luvussa oli enemmän nimiä ja totesin sen lopussa, että kirjailija vaihtaa näemmä näkökulmaa ja valottaa tarinaa eri suunnista. Teksti valuu yhtenä ryöppynä hypellen, mutta jotenkin tekijä saa sen pysymään silti kasassa. Se on kuin yli-innostuneen muistelijan pidäkkeetöntä tarinointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti