Tiikerintalja(38)

      >>>jatkuu>>>    

Larry on nyt varma, että ruumis on Joen Siiselin. Sitä paitsi hänestä asia ei tunnu enää muuten merkitykselliseltä tai tärkeältä kuin siltä osin, että intiaanit saavat luvan viedä omansa pois. Jos he eivät pidä erikoisempaa väliä vainajistaan, se on heidän asiansa. 

”Siellä on lapioita. Kaivakaa pois.” 

Miehet kääntyvät taas neuvottelemaan kasvotusten. 

Larry ei tiedä tietenkään, mihin intiaanit olivat matkalla alun perin, mutta se ei ole ilmeisesti mitään kiireellistä eikä tähdellistä, sillä he lähtevät kulkemaan säyseästi Larryn perässä tietä ensin takaisin päin ja kääntyvät sitten porukalla Kentucky-Joen karulle tontille.

Larry ei ole tiedostanut ennen tätä päivää ja ennen kuin näki intiaanien kulkevan tiellä ohitse, että hänen hautaamansa tai kuoppaansa ruumis vaivasi mieltä niin paljon kuin teki. Hän halusi päästä siitä eroon. Hän oli joutunut tahtomattaan mukaan tällaiseen touhuun eikä ollut mielissään siitä.

”Näytän lapiot”, hän sanoo miehille.

Larry ei ole käynyt tällä tontilla sen koommin, kun Joonas Kemppainen haki pois tiikerintaljat ja jolloin hän nosti ruumiin kaivosta ja kaivoi sille montun. Siitä on melkein viikko.

Kaivon vieressä on jokin paalu pystyssä. Larry tajuaa, ettei se ollut siinä siten viimeksi. Hän kävelee kuitenkin ohi ja kiertää mökin taakse.

”Tässä”, hän sanoo taakseen ja huomaa, että vain toinen nuorista intiaaneista on seurannut perässä.

Larry kääntää katseen uudestaan kaivantoon, hautaan, kumpuun. Se on eri tavalla. Siihen on lyöty pystyyn kaksi lapiota. Miksi? Ne ovat siinä kuin kesken jääneen työn merkkinä. Larry muistaa, että lapiot eivät jääneet siihen sillä lailla hänen jäljiltään. Kun hän sai luotua haudan umpeen, hän siisti jälkensä ja vei lapiot ja kangen katokseen. Joku tai jotkut ovat kaivaneet täällä sen jälkeen tai aikoneet kaivaa, mutta työ on loppunut jostain syystä alkuunsa.

Viimeinenkin intiaaneista on kadonnut, ilmeisesti toisten heimolaistensa luo ja Larry palaa ja kiertää mökin nurkan ympäri sen edustalle. Hänellä on kysymistä.

”Hei”, hän sanoo vanhalle poppamiehelle. ”Oletteko te kaivaneet haudan auki? Oletteko?”

Larry siirtää katseen vanhasta intiaanista nuorempien kasvoihin ja taas uudestaan vanhaan intiaaniin.

”Oletteko?” Larry kysyy uudestaan.

”Siiseli kaivossa”, poppamies vastaa viimein.

”Ei.”

Larry tuntee kareiden kulkevan selkäänsä pitkin.

”Ei ole”, hän sanoo. ”Minä nostin ruumiin ylös kaivosta ja hautasin tuonne talon taakse.”

Intiaanivanhus pudistaa päätä. Larrylle tulee mieleen, että tämän täytyy olla huomattavan vanha, ei sentään satavuotias, mutta ehkä kahdeksankymmenen. Tervaskanto, joka on liikkeellä nuorempien heimolaisten kanssa. Millä asioilla?

”Kuinka?” Larry kysyy. ”Minä en ymmärrä tätä?”

”Siiseli taas kaivossa.”

”Taas?”

Vanhus toistaa, että kissannahat ovat pahoja, niitä pitää karttaa ja sen lisäksi mies tuo julki, että Kentucky-Joe teki pahoin, kun patosi veden rinteeseen. Joe puuttui luonnon kulkuun. Hänen ei olisi pitänyt tehdä sitä.

Larry ei käsitä miten nämä asiat liittyvät yhteen, toisiinsa ja ylipäänsä mihinkään? Hän katsoo mäkirinteen allasrakennusta, jonka alaosan seinälaudoitus on tummunut kosteudesta ja lahoamassa. Se tuhoutuu. Se on väistämätöntä. Aika tekisi altaasta selvää. Katse hakeutuu alas eläinten juottolammelle.

”Niin”, hän myöntää.

”Siiseli pilaa kaivoveden”, vanha poppamies sanoo.

Tarkoituksella, Larry tajuaa. Se on siis tahallista ja tarkoituksellista. Onko se kosto? Kenelle ja miksi?

”Intiaanien lähde on kuivunut”, poppamies jatkaa juhlallisen ankarasti.

Hän pudistaa päätä: ”Suomalainen ei hyvä. Ei hyvä kissannahat. Ei hyvä vesiallas. Siiseli tulee hänelle naiseksi, mutta suomalainen ei hyvä siinä.”

”Onko ruumis kaivossa?” Larry kysyy. Hän haluaa lopettaa nämä turhat puheet. Häntä kiinnostaa enää vain onko ruumis viskattu takaisin kaivoon vai ei?

”Nostetaan se pois”, hän ehdottaa.

Intiaanit pudistavat yksituumaisina päätä. He eivät naura eivätkä naurahda, koska se ei ole heidän tapaansa eikä elekieltään, mutta miesten ilmeistä näkyy, että valkoinen seppä puhuu tyhmiä. Pahinta ja nolointa, mitä mies saattaa tehdä ja olla, on toimia tyhmästi ja typerästi, menettää kasvonsa ja muiden kunnioituksen ja arvostuksen. Kunnioituksen säilyttäminen on tärkeämpää kuin kaikki muu.

”Onko tämä kosto?” Larry kysyy. ”Kaivon vettä ei voi käyttää.”

Intiaanit nyökkäävät.

”Vesimaja huono”, poppamies sanoo. Hän viittilöi altaalle.

Larrylle tulee mieleen, että seuraavaksi intiaanit hajottavat varmaan kaivoaltaan seinämän ja päästävät sen tyhjenemään. Se ei haittaisi häntä eikä varmaan ketään muutakaan. Larry ei tiedä palautuisiko tienoo sen jälkeen entiselleen? Ehkä. Tai ehkä niin käy ajastaan, kun kuluisi vaikka kymmenen vuotta tästä hetkestä.

Seiväs. Larry näkee sen nyt tavallaan uusin silmin ja ymmärtää. Se on varmaan sama hirrenpätkä, jolla hän kampesi ruumiin kaivon kivireunuksen yli. Intiaanit ovat käyttäneet sitä samaan asiaan, mutta toiseen suuntaan. Kaivon kansi on paikallaan ja kivi päällä painona, mutta ehkä kivi ei ole tarkalleen samassa asennossa kuin se oli hänen jäljiltään.

Larry kävelee kaivon luo ja siirtää kannen syrjään. Pimeään kaivoon ei näe. Toinen nuorista intiaaneista tulee sepän viereen ja näyttää tuohenkäppyrää kädessään.

”Saatko sen syttymään?” Larry kysyy.

Intiaani katselee ympärilleen, kyykistyy ja Larry astuu jälleen lähemmäs nyt avonaista kaivoa. Hänen ei tee mieli katsoa sinne alas, mutta hän katsoo kuitenkin. Sisältä musta onkalo. Ehkä mustassa pohja kiilsi vesi, mutta se saattaa olla luulottelua.

Larry pidättää hengitystä. Hän kuulee kiven kalahduksia takaansa. Intiaani lyö kipinää kivestä, saa keräämänsä kuivat heinät syttymään pieneen liekkiin ja tulen siirtymään tuoheen ja ojentaa sen Larryn käsiin. Larry vie savuttavan tuohuksen kaivon päälle, laskee sen puolen kädenmitan verran alas pimeään ja näkee raadon. Se on siellä. Sillä ei ole enää mitään verhonaan. Raato on osin mustunut ja toisin kohdin valkoinen kuin kalaan vatsa.

Larry irrottaa palavan tuohen, joka putoaa kehää kiertäen alas kaivoon, valaisee pudotessaan lyhyen hetken ajan myttyä vedessä ja sammuu.

Cal Habbard ratsastaa hevosellaan pihaan. Hän on liikkeellä tienoilla. Hevonen astelee rauhallista käyntiä. 

>>>jatkuu>>>