Terveisiä Taavetista

      

Uron meijerillä 1997 maalattu akryylityö

  

Pulut kujersivat eilen talon kulmalla, kun palasimme iltapäiväkävelyltä. Tuuli ei vaivannut niitä. Päivä on pidentynyt. Nyt sen huomasi. Tänä aamuna pakkasta on seitsemän ja puoli astetta. Täysikuu. Homeroksen Ilias on loppupuolella. Akhilleus on liittymässä joukkoineen akhaijien rintamaan Troijan joukkoja vastaan. Hektor on surmannut hänen toverinsa, jota Akhilleus suree. Hevoset surevat myös, kyyneleet valuvat niiden silmistä eivätkä ne halua lähteä pois kaatuneen luota. Joukot taistelevat ruumiista. Hektor haluaa lyödä tämän pään poikki kaulasta ja nostaa seipään päähän. Iliaksen suomennos on vuodelta 1919 ja se on Otto Mannisen ruonelemaa. Vanhassa tarussa liikkuvat ihmiset ja ikivallat, kuolemattomat, jotka puuttuvat ihmisten asioihin, säätävät ja päättävät niistä viime kädessä. Helena aloitti seuraavan Kalle Päätalon Iijoki -sarjan teoksen, Oman katon alle. Se löytyy omasta hyllystämme. Theodore Roszakin Flickeristä, ääneenlukukirjastamme palautui eilen mieleeni sen juoni pääpiirteittäin kirjan loppuun asti. Mutta ei kiirettä. Kirjailija käyttää vielä kaksi ja puolisataa sivua kertoakseen miten kaikki tapahtui.