Saimme lunta eilen Luumäen Taavetissa. Tämä on vanha, kunnon talvi, luonnon osalta. J.L.Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat -sankarirunoelma oli kolmas tänä vuonna lukemani kirja. Tajusin, että en ole lukenut sitä koskaan kokonaan kannesta kanteen. Tämä painos, joka on Helenan kirja, on seurannut ensin häntä ja sitten meitä yhdessä erinäisiä vuosia. Painos on vuodelta 1962, viideskymmenes painos ja runot on suomentanut Paavo Cajander. Kirjassa on kokoelman jälkeen lyhyt historiikki Suomen sodasta 1808 – 09 ja sotapäälliköistä ja -sankareista, jotka mainitaan nimiltään runoissa. J.L.Runeberg on syntynyt Pietarsaaressa 1804 ja kuollut Porvoossa 1877. Kirjailija on ollut neljävuotias poika, kun Suomen armeija tai armeijan joukot, jos niitä voi kutsua sellaisiksi, vetäytyivät kuninkaan välittämän käskyn mukaan Venäjän sotajoukkojen tieltä taisteluja kaihtaen Pohjanmaalle ja aina Ruotsin puolelle saakka ennen lopullista antautumista ja Haminan rauhaa, jolloin Ruotsi luovutti koko Suomen Venäjälle. Sodan ja rauhan täytyi olla katkera paikka sen ajan isänmaallisille suomalaisille. Leo Tolstoi kirjoitti myöhemmin oman Sota ja rauha -teoksensa ja ruotsinkielinen suomalainen J.L.Runeberg Vänrikki Stoolin tarinat, jonka sanaparret elävät vielä tällä uudella vuosituhannella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti