Eilen vapun aattona päiväkävelyllä Luumäen Taavetissa aurinko pilkisti sen verran, että leskenlehtien keltaisia kukintoja avautui pitkin tienpenkkoja. Juonipaljastuksia: Luimme loppuun ääneen Roberto Bolañon romaanin 2666, Tutkijoiden osan. Nainen, tutkija, yksi neljästä valitsi ja tajusi rakastavansa pyörätuolipotilasta, kollegaansa. Hän kirjoitti sähköpostikirjeet molemmille kahdelle muulle tutkijakollegalleen, joiden kanssa hänellä oli ollut vipinää ja kertoi, että näin on. Tutkijat ovat lähtötunnelmissa Santa Teresassa, kun Tutkijoiden osa päättyy. Olenko kirjoittanut postauksessa, olen ainakin ajatellut kirjoittaa, että minulle Bolañon teksti tuo mieleen lähinnä Vladimir Nabokovin. Helenalla on Ellroyn L.A. Langennut kaupunki -kirja puolessavälissä. Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -romaanin osassa Pakenija olen melkein sen puolivälissä. Juonipaljastus: Päähenkilön rakas kulta on menehtynyt onnettomuudessa. Hän on kuollut, mutta muistot elävät. Päähenkilö laittaa jopa tutun tarjoilijan kiertämään kyselemässä, mitä ja kenen kanssa tämä nuori nainen on ollut tekemisissä ja suhteissa ja ennen kaikkea onko hän tehnyt sitä ja tätä naisten kesken, kauhistus sentään. Draamaa, muistutan itseäni. Herra kirjailija sommittelee särmää teokseensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti